Etusivu » Blogi » Mitä Sinulle jää käteen Ensitreffeistä?

Mitä Sinulle jää käteen Ensitreffeistä?

31.10.2015
Maaret Kallio

Avainsanat:
, , , , ,

Tänä iltana Ensitreffit alttarilla -ohjelman toinen kausi saapuu päätökseensä. Kuka saa ja kenet? kulkee katsojan mielessä. Mitä sinä sait? liikkuu minun mielessäni.

Sanomattakin oli selvää, että toisesta kaudesta tuli täysin erilainen kuin ensimmäisestä. Uudet ihmiset, uudet tarinat ja uudet historiat. Samanaikaisesti oli apuna ensimmäisestä kaudesta saatu tieto, mutta yhtä lailla tuplaantunut toiseen kauteen liittyvä odotuspaine. Yksikään hakija, osallistujista puhumattakaan, ei voinut tällä kaudella unohtaa sitä, miten suuret määrät silmiä tulee seuraamaan niitä henkilökohtaisia hetkiä, jolloin rakkautta yritetään etsiä. Osallistujien psyykkinen stressi ja kuormitus ovat kovilla juuri silloin, kun suhteen syntymisen kannalta olisi olennaista uskaltaa avautua ja olla oma aidoin itsensä.

Mitä itse opit tällä kaudella? Tanja, Roni, Mari, Jouni, Sari ja Antti antoivat pienen palan elämäntarinaansa meidän muiden nähtäväksi, mutta toivottavasti et itse jäänyt pelkän katselijan rooliin. Toivottavasti peilasit heidän kauttaan omaa tarinaasi, omia kykyjäsi, omia puutteitasi, ihmissuhteittesi voimavaroja ja heikkouksia. Miten ilahduttavaa on ollut syksyn aikana kuulla, kuinka moni painaa ohjelman pauselle pohtiakseen omaa toimintaansa yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Silloin olemme todella saavuttaneet tavoitteemme!

Maailman parhaat kollegani: Mikael Saarinen ja Kari Kanala

Maailman parhaat kollegani: Mikael Saarinen ja Kari Kanala. Kuva: Antti Kuivalainen

Olen iloinnut ihmisten tahdosta katsoa peiliin, myötäelää toisten iloa ja surua sekä ihmissuhteiden muodostamisen ihanuutta ja vaikeutta. Ohjelmassa nähdyistä tarinoista jää luonnollisesti paljon myös kertomatta: leikattuina ottoina pöydille, kuvaamattomina hetkinä henkilökohtaisiin muistoihin ja koettuina tunteina kehoihin. Siksi on tärkeää muistaa, ettei voi koskaan kohtaamatta toista todella tuntea tai tietää hänen tilannettaan ja sisäistä maailmaansa. Jäämme jossain määrin  aina itsellemme ja toisillemme mysteereiksi, jopa kaikkein läheisimmissä ihmissuhteissamme.

Ajatuksemme toisista ihmisistä ovat ennen kaikkea peilejä meistä itsestämme. Mitä sinä olet nähnyt, ajatellut ja ymmärtänyt itsestäsi, kun olet katsonut ensitreffiläisiä? Mitä sinä luulet tietäväsi, kun katsot omaa kumppaniasi? Kuinka usein uskallat kysyä ja ennen kaikkea kuunnella, etkä vain jäädä itseksesi tulkitsemaan?

Vaikka leijonan osa palautteesta on todella lämmintä ja hyvää, olen myös aina uudelleen järkyttynyt siitä pahasta, mitä ohjelmaan osallistujat ja asiantuntijat kohtaavat. Tämä pieni määrä pahaa on laadultaan räikeän ilkeää, rikkirepivää ja useimmiten anonymiteetin taakse piiloutuvaa. Mikä on sen perusta? Mikä on sen ravinne? Pala julkisuuttako muka antaa luvan ladata toista kohtaan mitä tahansa? Entä millainen on ihminen, joka repii toisen sanoillaan rikki palautteissaan, kommenteissaan ja kirjoituksissaan? Minkälainen puoliso, vanhempi, ystävä, kollega tai kanssakulkija hän on? Kun kukaan meistä ei myönnä olevansa sellainen, niin kysyn, keitä te sitten olette?

Vieläkin on samanaikaisesti helpointa ja vaikeinta maailmassa olla ihminen ihmiselle.

Jatketaan harjoittelua. Yhdessä. Ensitreffien jälkeenkin.

Kiitos kun olit mukana.