#Kirjaperjantai löytää onnellisuuden tutkituille lähteille

Niin paljon onnellisuudesta on viime vuosina epärealistisesti kirjoitettu, että motivaationi tarttua onnellisuuskirjoihin on jo melkoisen korkea. Kun onnellisuus ymmärretään väärin tavoitellen aina iloista oloa ja pinnallista ylipirteyttä, ollaan tuottamassa ennemminkin lisää mielipahaa kuin tasapainoa.

Aavistuksen ärsyttäväksi kokemastani kannesta ja nimestään huolimatta tartuin innolla psykologian tohtori ja Standfordin yliopiston tutkimusjohtaja Emma Seppälän teokseen Elä onnellisemmin – Käytännön opas menestykseen ja hyvinvointiin (HarperCollins Nordic, 2016). Seppälä oli Helsingin Yliopiston CoPassion –hankkeen kutsumana vieraana luennoimassa aiheesta syyskuussa myös Suomessa ja sai kovasti myös median huomiota onnellisuusansoilla ja tyynnyttävillä hengitysharjoituksillaan.

Seppälän kirja on ennen kaikkea tiivis sukellus onnellisuuden ja tasapainoisemman mielen uusimpiin tutkimustuloksiin. Teemallisesti Seppälä käsittelee hämmästyttävän paljon samaa kuin oma Lujasti lempeä –kirjani, mutta lähestymistapa on selkeästi tiedepainotteisempi ja hyvin tutkimusorientoitunut. Kun kirjoittajana on tutkija itse, valitun kärjen ymmärtää hyvin. Lisäksi etenkin tulosorientoituneille työyhteisöille mieleen ja tunteisiin liittyviä aihepiirejä on usein vakuuteltava tiukoin tutkimusdatoin, jotta ne eivät tule kuitatuksi pelkkänä hömppänä tai turhana tunnelätinänä. Tunteet, tasapainoinen mieli ja meditoinnin tai hengittämisen taitaminen kun ovat tutkitusti äärimmäisen tärkeitä taitoja sekä parempien työyhteisöjen rakentamiseksi että yksityiselämän tueksi. Ihminen kun on ihminen ihan kaikkialla, ei vain vapaa-ajallaan.

Runsas tutkimustulosten referointi alkoi suuresta kiinnostavuudestaan huolimatta lukemisen edetessä myös hieman turhauttaa minua. Pelkkiä tutkimustuloksia pohtiessa ihmisen toiminnan mielekkyyden tarkastelu jää usein ainakin psykoterapeutille liian etäiseksi. Ihmisen järjetönkin toiminta ja oireilu ovat aina jollain tavalla mielekkäitä ja tarkoituksellisia. Jos ei pysty havainnoimaan ja ymmärtämään, miksi toimii kuten toimii, ei pelkkä tieto paremmasta toiminnasta auta vielä kohti muutosta. Liian usein neuvot jäävät neuvojen tasolle: ohjeistetaan toimimaan viisaammin, mutta ilman myötätuntoista ymmärrystä oman toiminnan juurista ja syistä ei muutos tule olemaan kovinkaan todennäköinen tai pysyvä. Valtavan moni kyllä tietää, muttei taida. 

Itselleni kirjan suurin anti oli ehdottomasti rauhoittumisen ja palautumisen taitojen tutkimusdatan painottamisessa. Jo vuosia meditointia säännöllisesti harrastaneena motivaatio jatkaa tasapainottavaa harjoitteluani vahvistui yhä jykevämmin Seppälän kirjaa lukiessa, sillä niin kiistattomat ovat pysähtymisen, meditaation tai läsnäolo- ja hengitysharjoitusten vaikutukset ihmismieleen. Kyky tehdä pieniä tunnepysäkkejä, taito tyynnyttää kuohuvaa mieltä ja sitkeys vähentää ärsykkeiden määrää some- ja sähköpostitauoin on yksi tämän päivän suurimmista arkihaasteista. Olisitko sinä valmis ottamaan rauhoittumisen taitoharjoitteluhaasteen vastaan?

Ps. Englanninkielen taitavien kannattaa tutustua Seppälän kotisivuihin tai seurata häntä Twitterissä, jos mielii pysyä aiheen äärellä!