Yksikään nuori ei voi kasvaa turvallisesti ilman aikuisten suojaverkkoa
Kuvittele silmiesi eteen kymmenen nuorta. Kuinka monen heistä epäilisit tuntevan tuskallista yksinäisyyttä? Kuinka monen arvelisit kärsivän mielenterveyden häiriöistä? Kenen arvelisit tarvitsevan yhä apua aikuiselta? Kuinka monen veikkaisit jäävän liiaksi omilleen myllertävien olojensa kanssa?
Mitä ikinä arvelitkin, minä veikkaan, että arvelit alakanttiin. Mielenterveyden häiriöt ovat nuorilla kaksi kertaa yleisempiä kuin lapsilla. Lähes neljäsosa nuorista kärsii häiriötasoisesta mielenterveyden oireilusta ja joka kymmenes on psykiatrisen tuen tai hoidon tarpeessa. Koska nuoren psyykkinen kipu ei aina näy ulospäin tai se herkästi kuitataan kuohuvaan kehityvaiheeseen kuuluvaksi, moni jää vaille tarvitsemaansa tukea. Moni sulkee sisälleen kipeitä yksinäisyyden kokemuksia. Joka ikinen heistä elää intensiivistä kehitysvaihetta, josta ei voi, eikä pidä, selvitä yksin.
Nuoret tulevat usein nähdyksi liian yksiulotteisesti, vaikka juuri voiman ja voimattomuuden moniulotteisuudessa on nuoruuden ydin. Nuorisopsykiatri Laura Suomalainen kuvaa viisaasti, että nuoruusikäinen järkeilee kuin aikuinen, mutta on tunnetasolla kuin lapsi. Tavallisimmin harhaudutaan juuri nuoren järjen toimivuuteen ja tiedon taitavuuteen. Jos aikuinen ei uskalla ulottua nuoren pinnan alle, yltyy vaara jäädä syvimmiltään näkymättömäksi. Kokemus yksinjäämisestä on merkittävä uhka nuoren hyvinvoinnille.
Nuori on enemmän nupullaan kuin maltamme ajatellakaan. Siinä missä aikuinenkaan ei voi elää hyvää elämää vailla toisten turvaa, on nuori itsenäisyydessään merkittävästi keinottomampi. Vaikka järki kulkee ja arki pelaa, nuoren mieli ja ylivoimaiset tunteet tarvitsevat yhä aikuisen ymmärtävää säätelyapua, näkeviä silmiä, kuulevia korvia ja inhimillisiä kohtaamisia. Uskallusta puuttua, kysyä ja tavoittaa.
Hetkiä, joissa nuori voi tulla kohdatuksi sekä suurena että pienenä.
Nuoren tajuaminen edellyttää myös oman nuoruuden tajuamista. Sitä, että uskaltaa tavoitella nuorta itsessään ja kuunnella lasta sisällään. Miten tulin itse kuulluksi? Mitä suljin sisääni pärjätäkseni? Mitä minusta ei pinnan päältä ymmärretty? Missä kaikessa jäin itse yksin? Ymmärtämättömyys nuoren tarvitsevuutta kohtaan linkittyy aina aikuisen ymmärtämättömyyteen omaa pienuuttaan kohtaan. Myös aikuisen omalla kuormituksella on olennainen vaikutuksensa. Liian väsynyt, stressaantunut tai uupunut aikuinen ei jaksa onkia pinnan alle, eikä etsiä uhon tai ikihymyn alta sitä nuorta, jonka sisimmässä liikkuu paljon enemmän.
Siksi palauta vielä mieleesi kymmenen nuoren rivi. Joka ikinen heistä kaipaa aikuista voidakseen kasvaa turvallisesti. Joka ikinen heistä tarvitsee apua sisimpänsä ymmärtämisessä ja tukea tunteiden kuohunnassa vailla torjuntaa, kritisointia tai mitätöintiä. Osa heistä kaipaa vielä kipeämmin apua. Joku alituistakin aikuisen turvaa pysyäkseen kiinni elämässä. Mitä vahvemmin nuori saa turvaa, sitä voimakkaammaksi hän yltää omassa kykeneväisyydessään. Aito itsenäisyys perustuu aina koettuun turvaan toisen kanssa.
Kun keskittyy kuuntelemaan tietämisen sijaan, saa enemmän mahdollisuuksia tajuta ja ymmärtää. Jos aikuisilta ei löydy rohkeutta puuttua, miten nuorilta voisi odottaa uskallusta kertoa?
***
Kenelle kuuluu vastuu nuorista? Tajua Mut! –päivä keskittyy nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn muuttuvalla kentällä. Mukana myös luentoni nuoren inhimillisestä kohtaamisesta. Tilaisuus järjestetään Helsingissä Sitran juhlatilassa perjantaina 10.11. klo 10-15. Ilmoittautuminen tilaisuuteen täältä. Päivää voi seurata myös maksuttomasti livestreamina.
Tajua Mut! –toimintamalli on työkalu syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tunnistamiseen ja tukemiseen moniammatillisen yhteistyön avulla.