Kuuntele itseäsi inhimillisemmin

Inhimillinen kohtaaminen voi olla jotain hyvin pientä ja arkista, myötätuntoista toisen näkemistä. Jo sitä, että jää pitämään hissin ovea auki tai auttaa lastenrattaiden kanssa bussissa. Tai vilkutus kiitokseksi autoilijalle, joka valitsi jarruttaa ja päästää kävelijän rauhassa suojatien ylitse. Se on ennen kaikkea sitä, että näkee ihmisen – toisen tarvitsevan, haavoittuvan ja olemassa olevan kanssakulkijan. Malttaa katsoa ja tuntea tilanteen myös toisen näkökulmasta.

Inhimillisiä kohtaamisia jää valitettavasti myös tapahtumatta siellä, missä niitä kipeimmin odotamme ja kaipaamme: perheissä, parisuhteissa, lasten ja vanhempien suhteissa, sukupolvien välisissä silloissa. Omaan elämäänsä voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan kuuntelemalla herkin korvin sisintään, rakentamalla suojaavia rajojaan ja päästämällä kaikkein lähimmäksi vain ne, jotka sen myös teoillaan ja olemisellaan ansaitsevat. Ja olemalla totta ja läpinäkyvä toisille itsekin.