Sotien varjot lankeavat tämänkin päivän ihmissuhteisiimme – Läheisyys, luottamus ja tarvitsevuus ovat yhä monelle suomalaiselle vaikeita ihmisyyden lajeja
Hyvää syntymäpäivää 100-vuotiaalle Suomelle!
Tässä ajassa ja yhteiskunnallisessa voinnissa on hurjan helppo unohtaa, miten lähellä itsenäistymisen hinta, sotien varjot ja suuret henkilökohtaiset menetykset niihin liittyen ovatkaan. Se tulvi erityisesti mieleeni, kun olin katsomassa uutta Tuntematonta sotilasta. Suurelokuvan uusi versio tuo elävästi meille nuorellemmillekin kansalaisille pohdittavaksi, miten historiallisesti lähellä kaikki yhä on.
Siksi ei ole ihme, että sotien varjot ja itsenäisyyden hinta elävät sekä hyvässä että pahassa yhä tämän päivän Suomessa ja suomalaisten ihmissuhteissa.
Aiempien sukupolvien kantamat taakat, vaietut tuskat ja suljetut surut painavat nuorempienkin sydänalaa.
Todellinen läheisyys, hellyys, toisiin turvautumisen taito ja aidot, syvät ihmissuhteet ovat edelleen monelle meistä vaikea laji. Niiden puute nakertaa vanhemmuutta, särkee parisuhteita ja luo etäisyyttä sukulaisten suhteisiin. Rauhan ajassakin moni käy yksinäistä sisäistä sotaa.
Ainoa todellinen turva on ihmisen turva ihmiselle.
Sellaista turvaa, jossa surunsa voi jakaa. Sellaista, jossa voi näyttää haavoittuvuuttaan, tunteitaan ja tarpeitaan, eikä tule niissä torjuksi, pois työnnetyksi tai heikoksi haukutuksi.
Läheisyyden ja turvallisuuden ilmapiiriä voimme jokainen rakentaa pienin, toistuvin ja arkisin teoin ja sanoin arjessa, ihmissuhteissa, parisuhteissa ja uutta sukupolvea kasvattaessa.
Jotta yksinäisyyttä olisi vähemmän, on tehtävä työtä läheisyyden hyväksi.
Yhdessä.
Lue aihetta käsittelevä uusin Lujasti lempeä -blogitekstini täältä tai seuraa blogia sen Facebook-sivujen kautta.
