Miten eläisit juuri nyt, jos tietäisit kuolinpäiväsi?
Minua on lapsesta saakka seurannut ajatus siitä, että kuolen nuorena. No, nyt olen 40-vuotias, eikä kuolema ole toistaiseksi korjannut tästä kohdin. Samalla olen aina haaveillut kauas tulevaisuuteen: että saisin joskus olla isoäiti, joka on arkisesti lähellä ja tukena lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Unelmoin myös voivani jatkaa merkityksellistä työtäni pitkälle elämääni.
Kauas ulottuvista haaveista huolimatta en halua luopua kuoleman likeisyyden ajatuksesta. Sillä oman kuolevaisuuden muistaminen on olennainen kompassi hyvään elämään.
Memento mori – muista kuolevasi.
Tämän vuoden ensimmäisen tekstin tein väkevästi elämää kunnioittaen – kuoleman käsistä sitä katsoen. Kysynkin sinulta, miten eläisit tänään, jos tietäisit kuolevasi viiden vuoden päästä?
Lue vuoden ensimmäinen Lujasti lempeä -blogitekstini täältä.