Pohdimme liian harvoin, miten oma toimintamme vaikuttaa toisiin
Lempeää ystävänpäivää!
Jos kysyisin sinulta, millaisia ystäviä sinulla on, osaisit varmaan helposti kuvailla. Mutta entä jos kysyisinkin, millainen ystävä mahdat itse olla?
Tämä on mitä parhain päivä pohtia sitä, millaista ystävyyttä mahdamme itse toisille tarjota. Useinhan olemme huomattavasti tietoisempia siitä, miten toiset ihmiset vuorovaikutustilanteissa ja kohtaamisten äärellä toimivat, kuin siitä, miten itse vaikutamme toisiin. On helppoa kuvailla, miten joku toinen on aina niin ärsyttävä, miten hankala ex-kumppani on kohdalle sattunut ja miten nihkeitä työkavereitakin on saanut osakseen!
Mutta olennaisempaa on pohtia sitä, millaista seuraa on itse toisille? Millainen naapuri mahdat itse olla toisille omassa pihapiirissäsi, millaista tunnelmaa tuot kotiin tullessasi ja millaista ilmapiiriä olet itse rakentamassa työpaikallasi?
Hyvissä ja syvissä ihmissuhteissa on se hieno etu, että niissä pääsee tutustumaan myös itseensä ruttuineen, kupruineen ja hankaluuksineen paremmin. Lähimmät ihmissuhteemme paljastavat meistä paljon ja juuri siksi läheltä tulevien näkemykselle kannattaa antaa aikaa ja arvoa.
Vastuu aikuisten välisissä suhteissa on aina molemminpuolinen. On tärkeää uskaltaa katsella omaa osuuttaan vuorovaikutuksen rakentumisessa ja kohtaamisten puuttumisessa. Aivan samaa tulee saada opetella jo lapsesta lähtien: pohtimaan ystävien ja aikuisten kanssa yhdessä sitä, mitä minä olen toisille, eikä vain sitä, mitä muut ovat minulle.
Jokaisen elämässä on varmuudella yksi ihminen, johon voi voimakkaimmin vaikuttaa. Oma itse. Siihen voi tehdä syväsukelluksia toisia rohkeasti kuunnellen.
Pääset lukemaan Helsingin Sanomissa ilmestyvän Lujasti lempeä -blogitekstini täältä. Blogin seuraaminen onnistuu myös Facebook-sivujen kautta.
**
Tekstin kuvat ovat kirjastani Inhimillisiä kohtaamisia.