Harva meistä kertoi kotona, mitä iltapäivän viimeisellä matikantunnilla tapahtui – Siksi seksuaalisuudelle ja sen sanoille tarvitaan sanoja pienestä pitäen
Se on ollut sanapari, jolta kukaan ei ole voinut viime kuukausina välttyä. Ja hyvä niin, sillä aiheessa ja ilmiössä riittää kyllä vielä puhuttavaa ja muutettavaa.
Yllättävän moni on voinut todeta, että #metoo – eli että minäkin olen kokenut seksuaalista häirintää tai ahdistelua. Tosi moni on myös vaiennut, syystä tai toisesta. Ehkä omia kokemuksia ei elämän varrelle ole sattunut. Tai sitten ne ovat sattuneet niin syvälle ja niin rajusti, ettei yhden hästägin takaa voi kuvata alkuunkaan riittävästi koettua tuskaa.
Vaikenevaakaan uhria ei koskaan, ikinä saa rajojen ylityksistä vastuuttaa.
Päätin tällä kertaa käsitellä aihetta myös blogissani ja yhden oman kokemukseni kautta. Tämä kokemukseni liittyy alakouluun, enkä kokenut todella kummallista ja hämmentävää tilannetta suinkaan yksin, vaan yhdessä luokkakavereitteni kanssa.
Hetki sitten muistellessani erään luokkakaverin kanssa kokemaamme muistelimme ihmeissämme myös sitä, miten asia jälkikäteenkin vaiettiin koulussa. Rehtori kävi kertomassa, että opettajasta ilmoitettiin faxilla muihin espoolaisiin kouluihin, mutta muuten emme muista kokemusta yhdessä käsitellyn.
Seksuaalisuus ja seksi ovat sekä valloittavia, ihania ja elinvoimaisia että vaikeita, tuskallisia ja herkästi häpeällä ladattuja asioita elämässämme ja ihmisyydessämme. Hyvin usein puhutaan siitä, miten tärkeää on osata sanoa ei ja kertoa, mitä ei halua ja mistä ei pidä. Ajattelen, että vähintään yhtä tärkeää on osata sanoa joo: mitä haluaa, mistä pitää ja mikä tuntuu hyvältä.
Sanoja seksuaalisuudelle tarvitaan ihan pienestä pitäen – ikätasoisesti ja kehitystä sekä yksityisyyttä kunnioittaen tietenkin. Jo pienen lapsen pitää saada sanoja niin korvannipukalle ja nenänpielelle kuin pimpin tai pippelin osille. Jo lapsesta asti pitää olla lupa tuntea mielihyvää omasta kehostaan ja toisaalta myös rajata sitä, kuka ja miten siihen saa koskea. Sitä opetamme lapsille päivittäin sylitellessä, halauksia antaessa ja jopa hiuksia harjatessa. Nuorten kanssa sanoja tarvitaan laajemmin ja reilummin. Puhetta jo seksistä, haluista ja haluttomuuksista. Rajoista, hämmennyksestä, monenlaisista tunteista ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Eikä puheen tarve pääty aikuisenakaan.
Sillä jos emme puhu seksistä ja seksuaalisuudesta hyvällä, miten siitä voisi osata puhuta pahallakaan hetkellä?
Viikon Lujasti lempeä -tekstini voit kokonaisuudessaan lukea täältä. Voit seurata blogiani sen Facebook-sivujen kautta tai Helsingin Sanomien verkkosivuilla.