Etusivu » Blogi » Nämä yhdeksän viestiä äidille kertovat, miltä tuntui elää rikkovan rakkauden talossa

Nämä yhdeksän viestiä äidille kertovat, miltä tuntui elää rikkovan rakkauden talossa

DSC_0787-2

”Maailman parhaalle äidille” lukee monessa kortissa tämän viikon sunnuntaina.

Mutta entä jos äitienpäivänä ei voikaan ojentaa korttia, jossa lukee ”Maailman parhaalle äidille”?

Entä jos äiti ei olekaan ollut se, johon on voinut hädässä turvata, jonka silmissä on voinut tulla nähdyksi hyvänä, joka on tarjonnut turvallista lohtua tai joka on rakastanut lujalla lempeydellä? Entä jos sana ÄITI herättääkin hyvän sijaan paljon ristiriitaista, vaikeaa, surullista ja ikävää?

Joka ikisellä meistä on äiti. Ehkä jo kuollut, ehkä kaukaiseksi jäänyt tai parhaimmillaan lähellä ja hyvänä osana omaa elämää. Kylmäksi aihe ei kuitenkaan jätä ketään, sillä äitiys koskettaa joka ikistä meistä jonkun äidin lapsena.

Pyysin lukijoitani kirjoittamaan äitiyden vaietummasta varjopuolesta. Sain kymmeniä hyvin koskettavia ja puhuttelevia vastauksia. Oikean elämän tarinoita siitä, miten äiti on jättänyt jälkeensä myös paljon raskasta kannettavaa ja vaikeaa työstettävää.

Suuri osa kirjoittajista pohti sitäkin, miten osaa itse olla lapsilleen riittävän hyvä vanhempi. Se on hyvin ymmärttävää. Mitä turvallisempaa ja eheämpää vanhemmuutta on saanut osakseen, sitä helpompi sitä on myös eteenpäin viedä.

Ennen kaikkea teksteissä korostui äidin ikävä. Se tuli läpi kirjoituksissa niin raastavalla ja aidolla tavalla, ettei niitä lukiessa kyyneleiltä säästynyt. Joka ikisellä meistä kuitenkin on äiti, oli sitten millainen tahansa.

Aikuisenkin lapsen ikävä äitiä kohtaan on usein hyvin syvä ja särkevä. 

Vaikka aihe on vaikea, suosittelen lämpimästi lukemaan tekstini. Ei ole vain huonoa äitiyttä tai vain hyvää äitiyttä. Huonoon mahtuu myös hyvän hetkiä ja hyvään tulee mahtua myös huonoa. Toivottavasti tekstini rohkaisee pohtimaan rehellisesti myös sitä, millaista vanhemmuutta itse elämässään on antanut ja edelleen antaa.

Vain katsomalla omaa mennyttämme voimme muuttaa tulevaa. Ja ymmärtämällä saamaamme äitiyttä, voimme ymmärtää paremmin myös itseämme.

Tuhat kiitosta kaikille koskettavan tarinansa jakaneille. Tekstin löydät blogin Facebook-sivujen kautta tai Helsingin Sanomien verkkosivuilta