Etusivu » Blogi » Iloinen joulu ei tule pakottamalla – joulu saapuu jokaiselle surun tai uupumuksen keskelläkin

Iloinen joulu ei tule pakottamalla – joulu saapuu jokaiselle surun tai uupumuksen keskelläkin

DSC_1125-2.jpg

OLIPA kerran pieni punainen paritalo osoitteessa Joulukalenterintie 24. Postilaatikot paljastavat talojen asukkaat: A-talossa asuu Ilo ja B-talossa hiljaisempi Armo.

Ensimmäisen talon tunnelma on monien hyvin tuntema, ja siksi taloon on aina tunku.

Sen portaat on koristeltu valoa loistavin havuköynnöksin ja ulko-ovessa kiikkuu kylän kaunein kranssi. Sisältä kantautuvat iloiset sävelet, ja asukkaat rientävät aina riemumielin ovelle vieraitaan vastaan.

Ilon talossa pöytä on herkkuja pullollaan, lahjat kauniisti paketoitu ja leikkisä yhdessäolo viimeistelee jouluillan tunnelman.

ILOISET tarinat joulusta näkyvät somessa, mainoksissa ja televisiossa. Ilon hiljaisempi naapuri jää usein varjoon.

Ilo ei nimittäin vedä puoleensa kaikkia kulkijoita. Se ei kutsu käymään, jos kulkijan mielen täyttää väsymys ja murhe.

Ehkä sen kirkkaat valot särkevät silmiin silloin, kun on joutunut olemaan liiaksi pimeässä.

ARMON talo jää Joulukalenterintiellä nöyrästi taka-alalle. Sen valaistus ei loista postilaatikoille saakka, vaan kajastaa lempeästi lepattavin kynttilänliekein. Sen pöytä ei ehkä notku hienoista herkuista eikä tunnelma kupli riemusta, mutta silti aatto saapuu sinnekin.

Sinne saa tulla myös vaillinaisena, uupuneena, menetyksen kokeneena ja surun murtamana. Armon talon tunnelma ei pakota iloon vaan kutsuu vieraakseen sellaisena kuin juuri silloin on.

JOULUA ei voi ahtaa yhteen muottiin eikä ottaa irralleen elämästä. Vaikka ilon täyttämä joulu on monen toive, vie armollisuus syvemmälle joulun sanomaan.

Joulu saapuu aina kulloisenkin elämän kehyksiin. Yhtenä vuonna ilolle jaksaa virittyä, mutta toisena on uskallettava antautua armollisuudelle: sille, että joulu on tämänhetkisen elämäni ja vointini näköinen.

Ja silti se on ihan oikea joulu.

SUURIN joulusalaisuus on tässä: Joulukalenteritie 24:ssä on suuri kellari, joka yhdistää Ilon ja Armon talot. Kun Ilon talon vieras väsähtää, hän voi vetäytyä Armon puolelle hengähtämään.

Ja kun saa hetken levähtää armossa, alkaa tuntea yhä enemmän vetoa ilon äärelle.

EI JOULU ole joko tai, vaan se on sekä että. Mutta mitä paremmin tunteen joulun armon, sitä helpommin tavoittaa myös sen ilon.

Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa 21.12.2016.

Kuuntele 10 suosituinta kolumniani lukeminani äänikolumneina maksutta täältä.