Tuiman moottoripyörämiehen reaktio osoitti, millainen voima piilee pienessä koirassa
Tapasin viime keväänä huoltoasemalla sattumalta erään tuntemattomaksi jääneen moottoripyörämiehen, joka jäi mieleeni elämään pitkäksi aikaa. Ensisilmäyksellä miltei pelottava, tuima mies, muuttui lyhyen keskustelumme aikana joksikin aivan muuksi. Pintaa syvemmälle en päässyt minä, vaan koiranpentuni.
Tästä kohtaamisesta huoltoasemalla ja monista muista pienistä kohtaamisista kotikunnilla syntyi tämän viikon Lujasti lempeä -tekstini.
Se on kirjoitettu erityisesti sinulle, jolle eläin on ollut merkityksellinen tuki, turva ja ilo elämäsi aikana.
Se on kirjoitettu erityisesti sinulle, joka tunnistat miten eläin voi tavoittaa meissä ihmisissä jotain sellaista pehmeää, joka jää ihmisten kesken usein tavoittamattomaksi.
Se on kirjoitettu niille tytöille ja pojille, joille silitys on tuonut turvaa yksinäisinä hetkinä. Niille aikuisille, joita edelleen eläinystävä rauhoittaa, tyynnyttää ja ilahduttaa arjessa. Niille mielensä murtaneille, joita eläinten kohtaamiset kannattelevat.
Ja keille tahansa toisillekin, jotka tahtovat ymmärtää ihmistä pintaa syvemmälle. Istu siis rauhassa alas ja käytä päivästästi pari minuuttia tähän.
Mitä ajatuksia teksti sinussa herättää?