Etusivu » Blogi » #Mielitekoja 18/52: Kun mieli on maassa, upota sinne sormetkin

#Mielitekoja 18/52: Kun mieli on maassa, upota sinne sormetkin

DSC_3612-2

En ole koskaan mieltänyt itseäni taitavaksi viherpeukaloksi (ja aivan syystä), mutta terapiatyövuosien aikana kukkiin ja kasveihin liittyvä puuhastelu on kutsunut minua luokseen yhä enemmän. Nyt olen jo useamman vuoden onnistuneesti talvehdituttanut haalean roosan värisiä pelargonioita, joista yhden alunperin sain kultaiselta naapuriltani.

Psykoterapiatyö on usein pienin askelin etenevää muutosta. Kun päivätyö on monin tavoin konkreettisesti näkymätöntä, on tarpeeni näkyvälle tekemiselle vahvistunut. Kukkien hoitaminen, kuivuneiden lehtien nyppiminen, multien vaihtaminen, nuupahtaneen kasvin kasteleminen ja kasvun innostava seuraaminen ovat mitä parhainta mielenkin hoitoa ja palautumisen keino. Tärkeintä ei suinkaan ole tulos, vaan tekemisen ilo ja mielen upottaminen kasvien lehtiin, kukkien loistoon ja mullan tuoksuun. Käsillä tekeminen on läsnäoloharjoitusta parhaimmillaan.

Kevät on valoisuudestaan ja virkistävyydestään huolimatta monelle vaikeaa aikaa. Jos mieli on maassa, sinne on hyvä upottaa sormetkin. Pimeän ja pitkän talven jälkeen uuden kasvun seuraaminen, heräävästä vihreästä nauttiminen ja maan krupsuttaminen ovat monelle myös mielen elvyttävää hoitamista.

Lue lisää puutarhanhoitamisen kuntouttavuudesta ja mielenterveysvaikutuksista täältä. Olen kirjoittanut aiemmin myös HS-kolumnin luonnon merkityksestä mielelle. Sen löydät täältä: Miehen elämän piti päättyä Lapin luontoon, mutta hän syntyikin siellä uudelleen – Tiivis luontosuhde edistää mielenrauhaamme ja auttaa vaikeuksien keskellä.

#Mielitekoja on vuoden mittainen projekti, jonka aikana julkaisen vuoden jokaisena viikkona yhden ajatuksen tai teon, jolla voi vaikuttaa vahvistavasti omaan mieleen.