Blogi

Tavallisten vanhempien epätavallinen juominen on tabu, jota on uskallettava rikkoa

sininen¨.jpg

Tämän viikon HS-kolumnini äärellä joudun etukäteen varautumaan hyvin kielteisen palautteen saamiseen. Se johtuu aiemmista kokemuksistani niiltä kerroilta, kun olen kirjoittanut lapsen kokemuksista ja vanhempien toiminnan kyseenalaistamisesta. Ja erityisesti siitä, että kirjoitan alkoholista. Se on edelleen asia, joka saa tunteet kuumenemaan ja sanojen terävän kärjen viiltelemään.

Silti tartuin tähän aiheeseen: tavallisten vanhempien epätavalliseen alkoholinkäyttöön lapsen näkökulmasta käsin. Siksi, että meillä aikuisilla on aina, ihan aina, enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseemme, käytökseemme ja toimintaamme, kuin lapsilla. Siksi, että jokaisen vanhemman on osana hyvää vanhemmuuttaan uskallettava katsoa myös niitä kohtia, joissa vanhemmuus tuottaa tuskaa, kärsimystä, syyllisyyttä tai häpeää. Muuten ne jäävät lasten kannettavaksi.

Asia on vakava, eikä suinkaan marginaalinen.

Joka neljäs suomalainen on kokenut vanhempiensa alkoholinkäytön pelottavana. JOKA NELJÄS. Humalahakuisuus on edelleen meillä vahvaa, vaikka nuorten alkoholinkäytössä näkyykin jo myönteistä muutosta. Meillä aikuisilla on edelleen peiliin katsomista, kun selittelemme mieluummin oman juomisemme oikeutuksia, kuin kuuntelemme lastemme kokemuksia. Juomattomuutta saa edelleen selitellä enemmän kuin juomista.

Psykoterapiavastaanotolla alkoholi on surullisen tuttu vieras. Eikä vain niissä kertomuksissa, joissa vanhemmat ovat totaalisesti laiminlyöneet vanhemmuuttaan ja kadonneet täysin juomisen laaksoihin. Vaan myös niissä perheissä ja suvuissa, joissa känni on tavallinen vieras ja humala tuttu viikonloppukaveri, vaikka työt, ruuat ja pihatyöt tulevatkin aivan kunnialla hoidettua. Lapsen silmin aikuisen hulvaton hauskuus tai rentoutumisen pakko voivat olla melkoisen pelottavia kokemuksia.

Lämmin kiitokseni päihdeylilääkäri, professori Kaarlo Simojoelle, joka antoi aiheesta koskettavan ja pysäyttävän haastattelun. Lue siis viikon kolumnini täältä.

Ja jos osuu, anna osua, hengitä syvään ja mieti hetki. Kun tunteet käyvät kuumana, ei kannata vielä toimia. Mutta aina kun osuu, on myös mahdollista muuttaa ja herätä.

Juuri siinä on toivo. 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s