Etusivu » Blogi » Viisi vuotta Lujasti lempeää

Viisi vuotta Lujasti lempeää

unnamed-2.jpgTänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni Helsingin Sanomissa blogini Lujasti lempeän alla. 

Näiden viiden vuoden aikana mukaan olen kirjoittanut lukemattomia tekstejä mielentaidoista, ihmissuhteista ja hyvän elämän ytimestä. Tekstejäni on luettu valtavan paljon, mistä olen äärimmäisen kiitollinen.

Kirjoittaminen on minulle hyvin tärkeää ja rakasta. Se on ollut lapsesta saakka tärkein tapani jäsentää asioita ja ilmaista itseäni. Blogin pitäminen Hesarissa ja tietokirjojen kirjoittaminen on ollut valtaosa yrittäjyyttäni jo useamman vuoden ajan. Levollisessa yksinäisyydessä pohtiminen, tutkiminen ja sanojen sijoitteleminen on syvintä minua.

Välillä kirjoittaminen on toki ollut myös hyvin vaikeaa. Tänä talvena olen ollut lähempänä lopettamista kuin koskaan aiemmin. Toisinaan on tosi raskasta saada hyökkääviä palautteita ja haukkuja. Ennen kaikkea dialogin puuttuminen tuntuu vaikealta, kun sanojani tai tarkoituksiani muutetaan keskustelematta toiseksi. Joskus julkinen työ tuntuu raskaalta myös vapaa-ajalla, kun joku katsoo oikeudekseen arvostella kirjoituksiani tai työtäni kesken juhlien, jossa olen paikalla yksityishenkilönä. Mutta sitäkin julkinen työ osin on: myös yksityisyyden menettämistä tai jonkinlaisen dialogin puuttumisen lisääntymistä.

Silti valtaosa palautteista on ollut todella myönteistä. Ihmiset kertovat, miten ovat ymmärtäneet tietokirjoistani ja teksteistäni jotain tärkeää itsestään, ihmissuhteistaan tai elämästään. Saaneet apua vaikeisiin kohtiin tai viisaampaa ymmärrystä kohtuuttomiin odotuksiin.

Usein minulta kysytään, miten tekstit syntyvät. Siitä löytyy ohessa pari kuvaa. Toisessa näkyy vain yksi muistilappu, josta yksi seuraavista tekeillä olevista teksteistäni sai alun. Välillä kolumni lähtee liikenteeseen yhdestä mieleeni syntyvästä lauseesta tai ilmiöstä tai tapahtumasta, jonka olen kokenut tai työssäni nähnyt.

Aina teen tekstin ensimmäisen version käsin, kuten toisesta kuvasta näkyy. Kummitätini Hannele opetti minulle mindmapin tekemisen nuoruusiässäni, kun tempoilin koulunkäynnin kanssa. Se on jäänyt vuosikymmeniksi tavakseni hahmottaa kokonaisuuksia ja jäsentää ensiajatuksiani.

Tänään haluan vain sanoa, etten olisi viisi vuotta sitten uskonut, millainen lukijamäärä tekstejäni seuraa ja odottaa tässä vaiheessa. Lämmin kiitos jokaiselle teistä ja suurkiitos loistavalle yhteistyökumppanilleni Helsingin Sanomille.

 Maaret