Tässä elämässä tulee vuorotella yön vartijoina
Tässä elämässä tulee kulkea vuoroissa. Joskus on syytä olla kannattelija, joka auttaa toista. Ehkä hoivaa pientä vauvaa tai tyynnyttää tuimaa taaperoa. Ehkä lohduttaa surullista ystävää tai silittää kuolemaan valmistuvaa. Ehkä kuuntelee toista hiljaa, kun on kaikkein pimeintä. Olla toisen yön vartijana.
Joskus on myös oltava kannateltava. Ehkä isoäidin turvassa pienen vauvan äitinä. Ehkä eron uuvuttamana ystävän tiukassa tuessa. Ehkä pettymysten riepottelemana toisen vahvassa toivossa. Tai uupumuksen lannistamana ammattilaisen turvassa.
Tässä elämässä kuljetaan vuoroissa. Joskus on oltava yön vartijana, toisinaan toisen vartioimana. Moniin muistoihin ja tilanteisiin palasin tämän viikon HS-kolumnissa, joka koskettaa ihan meistä jokaista. Hädän hetkellä ihminen tarvitsee ihmistä.
Kuka mahtaa tarvita sinua juuri nyt? Kenelle sinulla olisi tarvetta?
Lue kolumnini täältä.