Tavatessani ukrainalaisen psykologin ja kirjailijan Kateryna Yehorushkinan olin etukäteen päättänyt puhua aiheesta, jota olen kantanut pitkään mielessäni. Ukraina elää viidettä vuotta sotaa, jonka tuhoa on vaikea sanoin kuvata. Silti arki jatkuu, sen on pakko jatkua, ja ihmisiä autetaan, hoidetaan ja tuetaan. Sitä tekevät lukemattomat vapaaehtoiset ja lähimmäiset, mutta erityisesti ammattilaiset.
Kuka siis auttaa auttajaa, kun hätä on suurin? Miten suojataan auttajia, jotka hoitavat toisia samassa kriisissä, josta kärsivät itsekin?
”Kuka tukee sinua?” kysyin Katerynalta. Hän oli hetken hiljaa ja siirsi katseensa. Luulen tunnistaneeni saman kipeän kohdan itsessäni, vaikken voi mitenkään verrata tilannettani sotaa käyvän maan arkeen. Hetken puhuimme kipeimmän ytimen ohi – luonnon, uimisen, lukemisen ja läheisten merkityksestä. Mutta oli palattava kysymykseen: kuka auttaa auttajaa?
Miten olemme varautuneet siihen, että ammattilaiset eivät kestä? Sillä eivät hekään aina kestä.
Meihin ammattilaisiin liittyy paljon oletuksia ja kohtuuttomiakin peilauksia. Moni ajattelee, ettei ammattilaisilla ole omia vaikeuksia tai että he ovat käytettävissä myös vapaa-ajallaan.
Todellisuudessa ammattilaisetkin ovat ihmisiä, joilla on omat kipunsa, surunsa, toiveensa ja historiansa. Mekin voimme haavoittua ja mennä rikki, ja joskus juuri työmme tähden. Siinä ei ole mitään väärää, se on inhimillistä.
Luennoin paljon ammattilaisille ja toistan aina yhden lauseen: Ole osa toivon katkeamatonta ketjua. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan sekä pelastus- ja poliisitoimen ammattilaisten varaan lasketaan hätätilanteessa paljon – ja niin saa olla, sillä siihen meidät on koulutettu, sen me osaamme.
Mutta emme voi olla toivon ketjun viimeinen lenkki. Meitäkin on suojattava, meilläkin on oltava takaseinä, johon nojata jalkojen horjuessa. Ammattilaisen avun tarvetta ei saa koskaan leimata eikä häpäistä. Tuen on oltava rakenteellista, helposti saatavilla ja ennalta valmisteltua.
Jokaisen auttajan on tärkeää rakentaa omia takaseiniään jo etukäteen, mutta niitä on rakennettava myös yhdessä. Ammattilainenkin on ihminen, joka voi tarvita toisen tukea, apua ja lohtua. Auttajien auttaminen vahvistaa koko kansan henkistä kriisinkestävyyttä.
