Etusivu » Blogi » #Kirjaperjantai kurkistaa satutietokirjailijoiden työskentelyyn

#Kirjaperjantai kurkistaa satutietokirjailijoiden työskentelyyn

Millaista on tehdä satutietokirjasarja lapsille? Miten saada samojen kansien sisään sekä lasta kiinnostava juoni että valtava tietomäärä? Entä millaista on kirjoittaa työparina? Onnikujan kaverukset -satutietokirjasarjan kirjoittajat, Susanna Ruuhilahti ja minä avaamme tässä #kirjaperjantai’ssa ovia satutietokirjasarjan työprosessiin. Työlään mutta rakkaan kirjasarjamme kuvitti mainio Minna Kähkönen.

Susannan sanoin:

Nautin suunnattomasti yhteistyöstä kirjoittaessamme Onnikuja-kirjasarjaa Maaret Kallion kanssa. Työskentelytapamme sopivat hyvin yhteen. Olemme omistautuneita ja haluamme tehdä asiat huolella. Idealle luotiin pohjaa kyselemällä ystäviltä ja heidän ystäviltään: millaisista asioista heidWP_20150831_07_07_19_Proän on ollut vaikeaa puhua lastensa kanssa seksuaalisuuteen liittyen ja toisaalta, millaisia satukirjoja itse olisimme kaivanneet asioiden käsittelyyn. Prosessiamme ohjasivat yhteinen tavoite ja samanlaiset arvot. Ideaa kehiteltiin ja rakenneltiin huolella. Joskus keskustelimme pienestä yksityiskohdasta pitkäänkin voiden olla eri mieltä päätyen kompromisseihin, jotka taisivat olla parempia kuin kummankaan alkuperäiset.

Kirjasarjaa luodessamme tarkastelimme 3-6 -vuotiaille tarkoitettuja teemoja omista työtehtävistämme käsin. Minä lähisuhdeväkivallan ja seksuaalikasvatuksen, Maaret taas psykoterapiatyöstään. Kummankin pitkäaikainen työkokemus avasivat mahdollisuuden lähteä etsimään satukirjoihin otetta, joka olisi omiaan edistämään hyvinvointia ja luomaan seksuaalista turvallisuutta unohtamatta sadun tärkeää osaa kirjoissamme. Yhdessä onnistuimme piilottamaan tiedon tarinaan ilman, että tieto alleviivautuisi mitenkään lukuhetkellä. Siksi pohdimme tarkasti myös kuvat ennen kuvittajan ryhtymistä työhönsä.

Olemme nauraneet, hölmöilleet ja puurtaneet. Olemme uudelleen kirjoittaneet ja täsmänneet ideaamme. Olemme iloinneet julkaistuista kirjoista yhdessä, katsoen toisiamme kirjat käsissämme ja huutaneet ylpeinä: ”Me teimme sen!” Onnikuja –kirjasarja on ollut yhteisen idean kehittelyä ja lopulta kirjoittamista yhdessä.

Prosessissa arvostukseni Maaretia kohtaan sekä kollegana että ystävänä on kasvanut entisestään. Tiedän nyt, kuinka uutterasti ja motivoituneesti hän työskentelee ja miten helppoa tiimityöskentely hänen kanssaan on. Maaretin kanssa on helppoa inspiroitua ja innostua. Yhteisissä hetkissä syntyi monien muidenkin kirjojen alkuja, runkoja ja vaikka mitä muuta, ja Onnikuja-kirjasarja sai osakseen monia loistavia lisäyksiä ja pieniä yksityiskohtia.

Kasvoilleni nousee edelleen hymy, kun muistelen kuinka työskentelyn intensiivisessä vaiheessa saatoimme nauraa päättömille jutuille hetken ja palata työskentelyyn virkistyneinä. Muistan kuinka liikuttava hetki oli, kun luimme ensimmäistä kertaa satukirjoja toisillemme ääneen. Pitkässä prosessissa myös omalle inhimillisyydelle ja omalle itselle on ollut tilaa. On ollut onni saada luoda yhdessä jotakin tällaista ikimuistoista. Innolla odotan ja toivon, että pääsemme kirjoittamaan vielä monia kirjoja yhdessä.

Maaretin sanoin:

Istuimme monia vuosia sitten ystäväni ja kollegani Susanna Ruuhilahden kanssa kahvilla, kun kerroin esikoisen kyselevän kovasti vatsassani olevan vauvamme tulotapaa. Vaikka aiheen käsittely pikkulapsen kanssa oli minulle työn puolesta hyvinkin luontevaa, kaipaisin silti äitinä viisasta kirjaa aiheen tiimoilta. Hyvä tietokirja mahdollistaa suurien asioiden pohdiskelun lapsen kanssa etäämmältä miettien, tarinan kautta eläytyen ja kuvilla sanoittaen. Koska riittävän hyviä kirjoja aiheesta ei mielestämme löytynyt, päätimme alkaa tehdä niitä itse. Niin syntyi idea Onnikujan kaveruksista, satutietokirjasarjasta, joka julkaistiin viime syksynä Väestöliiton kustantamana. Kirjasarjan kuvitti tiimiimme loistavasti sopiva ja taitava Minna Kähkönen.

WP_20150831_07_08_17_ProSatutietokirjasarjan tekeminen on ollut yksi hauskimmista ja hankalimmista työprojekteistani ikinä. Ideoimme tuntikaupalla Susannan kanssa juonia, loimme päähenkilöiden piirteitä ja tapahtumapaikkoja. Lisäksi punnitsimme tarkoin kaikkia niitä tietoteemoja, joita alle kouluikäisen tunne-, turvallisuus- ja seksuaalikasvatuksen näkökulmasta oli saatava mukaan. Halusimme tehdä lasta kiinnostavan sadun, mutta samalla antaa vanhemmille ja varhaiskasvattajille tarpeellisen välineen puhua elämän keskeisistä kysymyksistä lapsen kanssa asiallisten tietokirjojen äärellä.

Matka oli pitkä, hetkittäin tuskainenkin, mutta äärimmäisen hauska. Loputtomat sanavalintapohdinnat ja alastonpiirroskuvien kommentointi herättivät hetkittäin meissä kirjoittajissakin villit lapset eloon (jos koskaan ovat nukahtaneetkaan). Tähtihetkekseni nousee ilta ”Onnareiden” viimeisillä tekohetkillä. Olimme vetäytyneet kahdestaan Tallinnaan työstämään Onnikujat loppuun ja luimme kerta toisensa jälkeen niitä toisillemme ääneen. Ilta hämärtyi jo ulkona, kun luin viimeisintä versiota ääneen Susannan hotellihuoneen ikkunalaudalla istuen. Tuli pysähtynyt hiljaisuus, kyyneleet molempien silmiin ja sitten syvä huokaus. Nyt ne olivat valmiit, ei enää yhtään muutosta. Onnentekstarit kotijoukoille ja välittömästi kuohuvalle!

Kiitos Susanna, lähtisin milloin tahansa uudelleen samalle matkalle! Olit kirjoitusparina oivaltava, sydämellinen, nopea, suora ja terävä. Monia uusia ja yhteisiä ideoita muhii jo mielessä. Pitäisi olla riitakirja, vihakirja, pelkokirja, rakkauskirja… Toivottavasti saamme pian jatkaa yhteistä työskentelyä oppiaksemme toinen toisiltamme lisää.

Onnikujan kaverukset – satutietokirjasarja löytyy kirjakaupoista, Väestöliiton verkkokaupasta ja kirjastoista kautta maan. Kirjasarja soveltuu sekä koteihin että varhaiskasvatukseen ja alakoulun ensimmäisille luokille luettavaksi.