Blogi

”En koskaan selviäisi kokemastasi” – Mutta entä jos elämä ei anna vaihtoehtoja?

DSC_3556-2

Olen tullut hieman allergiseksi uljaille ja mahtaville selviytymistarinoille. Sellaisille, joissa kokemus on muuttanut ihmisen täydellisen toiseksi, jossa kaikki on mahtipontisesti valjennut kirkkaana ja jossa omasta tarinasta tulee yksioikoinen tienviitta myös toisten kokemuksille. Allergisoituminen liittynee perustyöhöni psykoterapeuttina, jossa vastaanottotyö on pitkälti rinnallakulkevaa hoitotyötä monenlaisia hyvin vaikeista elämäntilanteista, kasvuolosuhteista ja menetyksistä toipumisen äärellä. Hyvinkin hankalista kokemuksista voi toipua ja niistä syntyviä oireita voidaan lieventää ja hoitaa, mutta yksinkertaista, uljasta tai helppoa toipuminen ei totisesti ole.

Tartuin kuitenkin Ulrika Björkstamin kirjaan Nouse nyt (WSOY 2018) hyvin kiinnostunein mielin. Ulrika on kokenut erittäin poikkeuksellisen tilanteen marraskuussa 2008, jolloin hän käveli ulos työpaikaltaan Mexico Cityssä ja havahtui matalalla lentävään suihkukoneeseen. Vain silmänräpäys ja suihkukone iskeytyi maahan ympäröiden Ulrikan tulella. Ulrikan kasvot ja keho paloivat pahoin, ja vaikka hän selvisi hengissä, oli kaikki olemassa oleva ja tuleva valtavan kysymysmerkin alla.

Kirjan tarina on hämmästyttävää luettavaa sekä hirveydessään että hienoudessaan – juuri niin kuin aidot elämäntarinat usein ovatkin. Kirjan edetessä lukija kulkee kirjoittajansa mukana järkytyksen, leikkausten, selviytymisen, epätoivon, toipumisen ja toivon mutkikkailla teillä. Monissa kohdin kyyneleet tahtovat tulvia silmiin tuskan välittyessä, mutta vielä erityisemmin riveillä, joissa toisen ihmisen lämpö ja kirjoittajan rehellisyys osuvat hyvin syvälle ihmisyyteen. Silti Ulrika kirjoittaa, ettei selviytyminen ole silkkaa positiivisuuden ja sinnikkyyden haltuunottoa. Se on myös jumittamista, luopumista ja suunnatonta surua. Monelle meistä totisesti annetaan myös enemmän, kuin mitä jaksamme kantaa.

”En usko kärsimyksen jalostavan. Tämän tästä törmään kuitenkin ajatukseen: se, mikä ei tapa, vahvistaa. Omalta kohdaltani tämä näyttäisi pitävän paikkansa joiltain osin, sillä onnetomuus on ainakin auttanut nostamaan esiin minussa piilevää vahvuutta. Mutten usko sen olevan automaattinen prosessi. On paljon ihmisiä, joita elämän vastoinkäymiset  murjovat niin etteivät he jalostu entistä vahvemmiksi.” (Ote kirjasta Nouse nyt)

Kirja on pysäyttävä kertomus epätoivon kääntymisestä hiljalleen toivoksi. Se ei ole pelkkä selviytymisen yksilösaaga, vaan syvä kiitollisuuden julistus myös sellaisille läheisille ja ammattilaisille, jotka jaksavat olla kovia kokevan rinnalla sitkeästi ja inhimillisesti, arkisen lämpimästi.

Suosittelen lämpimästi. Ulrikan kirjan lopussa on harjoituksia, kirjavinkkejä ja avunantajien linkkejä. Aiheeseen liittyvää kättä pidempää löydät myös alla olevasta listastani:

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s