Lapsia ei tehdä, niitä saadaan #kirjaperjantai

Montakos lasta te olitte ajatelleet tehdä? Eikös vielä kannattaisi toinenkin tehdä leikkikaveriksi? Mikäs se teitä vaivaa, kun ei lasta kerkeä tekemään? Onko elämä liian urakeskeistä? Ja miksei nyt kukaan kumppaniksi kelpaa, eikös tuossa ala jo aika tulla etsiessä vastaan?

lapsettomuus1

Tahaton lapsettomuus on monen suomalaisen suru, vaikka se useimmiten jääkin piiloon tai parin omaksi salaisuudeksi. Se on varsin yleistä koskettaessaan jossakin elämänvaiheessa joka viidettä suomalaista paria. Siitäkin huolimatta moni unohtaa lapsen saamisen ihmeellisyyden, mutta myös sen vaikeuden.

Lapsia ei noin vain tehdä, niitä saadaan. Jokainen elämä on ihme.

Heli Pruukin, Raili Tiihosen ja Minna Tuomisen kirja Toisenlainen tie – Tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen (Kirjapaja 2015) on laaja, koskettava ja vahva kuvaus lapsettomuuden moninaisista ulottuvuuksista. Kirja uskaltautuu katsomaan lapsettomuuden surua niin parin, yksinelävän, homoseksuaalin, sukupuolen kuin isovanhemman näkökulmasta. Se avaa kuvaavasti lapsettomuuden kriisiä mielen tasolla sekä parisuhteen ja seksuaalielämän näkökulmista käsin.

”Jos lapsettomuus johtuu kumppanin puutteesta, liittyy siihen tuplasuru. Elämästä puuttuu sekä rakas puoliso että lapsi. Kuitenkin on vaikeaa osoittaa jotakin mtoisenlainentie-968x1483.jpgenetettyä, kun sellaista ei konkreettisesti ole ehkä ollutkaan. Milloin on aika surra sellaista, mitä ei ole ollut? Miten sitä voi surra, kenelle siitä voi puhua?” (s. 29)

Lapsettomuus ei ole vain parisuhteen suru. Se koskee myös useita yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet kumppania ja jääneet siksi vaille mahdollisuutta yrittää biologista lasta. Lapsettomuus voi elää suruna myös perheessä, johon on jo saatu yksi lapsi, kun toista tai kolmatta lasta ei toiveista huolimatta enää kuulu. Lapsettomuus on usein myös suru, joka ei pääty raskauden alkamiseen, vaan jättää kriisinä jälkensä pidemmäksikin aikaa.

Kirjan realistinen mutta lempeä ote vakuuttaa, lohduttaa ja auttaa eteenpäin. Lämmin ja vahva suositukseni sekä lapsettomuutta kokeville, läheisille että ammattilaisille.

”Huonon vaiheen ja raskaan elämäntilanteen hyväksyminen ei tarkoita siihen alistumista tai yrittämisestä luovuttamista. Se on vain vastustamisesta ja teeskentelystä luovuttamista. Oma vointi saa olla juuri sitä mitä se milloinkin on. Ihmisenä oleminen on sellaista. Kaikki meistä tarvitsevat armoa ja toisinaan myös apua. Ja aina myötätuntoa, itseltämme ja toisiltamme.” (s. 140)

 

 


Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s