Kun vanhempi tarvitsee sijaista #kirjaperjantai

”Meikkinsä, lippalakkinsa, välinpitämättömyytensä ja uhmakkuutensa alla  nuorella on kuitenkin samanlainen vakava katse kuin vastasyntyneellä, kun hän katsoo sijaisvanhempiaan kuin kysyäkseen: ”Tekö minusta nyt huolehditte? Osaatteks te?”

Stiina Hänninen on yksi niistä monista suomalaisaikuisista, jotka pitävät pitkäaikaisesti ja omassa kodissaan huolta toisten vanhempien lapsista. Rakasta, kärsi ja uskalla – Ryhdyin sijaisäidiksi9789522883643 (Kirjapaja 2016) kirjassaan Hänninen kuvaa sekä omaa polkuaan sijaisvanhemmaksi että avaa ansiokkaasti huostaanotettujen nuorten tarinaa, sijaisvanhemmuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja realistista arkea uusien nuorten kanssa oman kodin katon alla.

Suomessa asuu lähes 18 000 lasta ja nuorta oman kotinsa ulkopuolella. Lastensuojelulain mukaan perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto, minkä vuoksi uusia sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti. Tehtävä ei ole likimainkaan helppo, sillä sijoitetuilla lapsilla on usein suuria puutteita jo perushygieniassa, ruuan saannissa sekä perushoidon tasolla. Kynnys sijoittaa lapsi biologisen perheensä ulkopuolelle on suuri, joten syyt ovat aina painavat. Huostaanotetut lapset ovat kokeneet vakavia traumoja ja stressiä, joihin paras lääke on sitkeä, ennakoitava ja turvallinen koti sekä rinnalla kulkevat hoitomuodot.

”En väsy ihmettelemään sitä, voiko olla niin, että tavallisen, epätäydellisen ja väsyneen minun ponnistelut lapsen parhaaksi ovat auttaneet häntä. Onko se, että olen kohdellut häntä rakastavasti, asettanut rajat hänen käytökselleen, pyörittänyt rutiineja, vaatinut käymään koulua ja tekemään läksyt sekä jutellut ja katsellut televisiota hänen kanssaan, sittenkin auttanut häntä? Onko se, että olen joskus raskaan päivän päätteeksi huutanut, ettei tässä perheessä saa huutaa, ollutkin ihan OK?”

Hänninen kuvaan kirjassaan arkailemattomasti niitä monia kipeitä seikkoja, joita sijaisvanhempi lasten ja nuorten parissa kokee. Käsittämättömältä tuntuu lasten fyysinen, mutta ennen kaikkea psyykkinen nälkä, jonka kurninta varoen hiljenee toistuvasti turvallisen, arkisen ja ennakoitavan perhehoidon äärellä. Tavallinen ihmisyys riittää, mutta samalla kaivataan runsaasti ymmärrystä siitä, miksi lapsi oireilee ja toimii, kuten toimii.

”Nuorten palautteen kuuleminen tekee välillä kipeää, mutta se auttaa minua kasvattamaan heitä paremmin. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka pitkämielisiä ja anteeksi antavia he ovat minua kohtaan. He muistavat minua paremmin, että virheet ovat vääjäämätön osa vanhemmuutta.”

Sijaisvanhemmilta ei edellytetä tiettyä koulutus- tai työtaustaa vaan heidät valmennetaan tehtävään. Vaikka Hänninen on myös terveystiedon tohtori ja tutkija, hän uskaltaa elää likeisessä kosketuspinnassa nuorten elämän vartijana monine tunteineen ja huolineen. Niin kuin nälkä on suuri, on sitä myös helpotus, jota sijaisvanhempi näkee lapsen alkaessa toipua, luottaa ja tasaantua. Kirja on syväsukellus sijaisvanhemmuuteen, mutta myös sellaiseen Suomeen, jonka olemassa olosta liian moni on autuaan tietämätön.

”Tämä arki tiskivuoroineen, televisiosarjoineen, nukkumaanmenoaikoineen ja karkkipäivineen, jota nyt elämme, on se ainoa nuoruus, jonka elämä heille tarjoaa. Seison paljon vartijana, kun tehtäväkseni on uskottu vaalia, kunnioittaa ja suojella sitä.

***
Lisää sijaisvanhemmuudesta: Perhehoitoliitto ja Pelastakaa Lapset ry ja SOS-lapsikylä

Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia Stiina Hännisen kirjasta. 


Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s