Etusivu » Blogi » Sukelluksia self helpiin ja sieltä pois #kirjaperjantai

Sukelluksia self helpiin ja sieltä pois #kirjaperjantai

Ensi viikolla julkaistaan Helsingin Sanomissa ilmestyvään blogiini pohjautuva  ihmismieltä lempeästi, mutta lujasti tarkasteleva Lujasti lempeä -kirja (WSOY), jonka voisi jossain mielessä mieltää self help -osastoon kuuluvaksi. Kirjani tavoitteena on ennen kaikkea avata realistisesti mutta lempeästi ihmismielen tasapainoittelun taitoja ja rajoja. Tässä ajassa on liian monta harhakäsitystä ihmismielestä ja ihmisen kyvyistä, joita raa’allakin tavalla myydään mahdollisina. Siksi tänä kirjaperjantaina on hyvä hetki pysähtyä itse-opusosaston äärelle, ennen kuin oma kirjani pääsee ja joutuu aiheen piiristä arvioitavaksi.

Pysähdyn pohdiskelemaan tämän lajin kirjallisuutta kahden teoksen kautta. Toinen on Ruotsissa suurmenestyksen tehnyt Elä enemmän, stressaa vähemmän (WSOY), jonka ovat kirjoittaneet oman burnoutinsa kautta elämän ehtoja oppinut pariskunta Susan ja Mats Billmark. Kirja herätti minussa paljon tunteita, eikä eniten niitä myönteisiä. Kirjassa on jotain hyvääkin: koskettavia lainauksia, toimiviakin tekniikoita ja laajalti asiaa. Mutta se on myös pullollaan sellaista puhetta, joka ei kunnioita ihmismielen rajallisuutta, elämänhistorian vaikuttavuutta ja muutoksen hitautta.

IMG_0997Billmarkien kirja jättää kovankin tunnelman siitä, miten kukin meistä voi vain itse päättää muuttaa itsensä, hioa asenteensa loistavaksi ja lopettaa negatiiviset ajatukset ja tunteensa – ja siten löytää uuden version itsestään ja elämästään. Vaikka realistisesti tarkasteltuna mielenterveyden kannalta ei ole ollenkaan viisasta pyrkiä eroon negatiivisista tunteista (säädellä niitä toki voi!), eikä ihmisen toiminta ole pelkästä tarmokkaasta tahdosta kiinni. Moni meistä kyllä valitsisi viisaamman elämän ja ikionnellisen mielen, jos se vain olisi mahdollista. Siksi sen hillitön tavoittelu saa usein ihmisen voimaan vain entistä huonommin. Ihmisen toiminnalla on aina jokin mieli. Jos mieltään ja sen syitä ei ymmärrä, ei myöskään muutokselle ole todellista mahdollisuutta. Ankaraa suorittamista ei saada loppumaan vain sillä, että käsketään ottamaan rennommin tai suhtautumaan jatkossa itseen armollisemmin.

IMG_1002

Kuva kirjasta Pysy lujana (Tammi). Alleviivaukset ja kommentit allekirjoittaneen dialogia kirjailijan kanssa 🙂

Pysy lujana – Elämä ilman self-helpiä (Tammi) oli sen sijaan kovasti makuuni. Kirjoittaja Svend Brinkmann on Ålborgin yliopiston psykologian professori, joka haastaa rohkeasti ylimitoitetut superihmisen odotukset ja asennehionnat. Luin Brinkmannin kirjan oman kirjani tekemisen viime metreillä ja ihan naurahtelin, miten monessa kohdin kirjamme kävelivät käsi kädessä. Brinkmann suosittelee negatiivista visualisointia (kuten tein yhdessä blogissanikin), negatiivisten tunteiden kanssa yhteiselon harjoittamista ja jopa häpeän ja syyllisyyden tavoittelemista.

IMG_1001

Brinkmann puhutteli minua enemmän siksi, ettei hän kaihda elämän pimeämpiäkään puolia, eikä pyri tekemään jokaisesta elämänkuopasta mahtavaa selviytymistarinaa. Provosoidenkin hän kyseenalaistaa kaiken kääntämistä positiiviseksi ja ihmisen  loputtoman voiman valjastamisen mahdollisuuksia. Kirja jakautuu seitsemään teesiin, jotka eivät totisesti kuulosta tämän päivän bestsellerin ajatuksilta, kuten: Lakkaa tarkkailemasta itseästi, Keskity siihen mikä elämässäsi on kielteistä, Anna potkut henkilökohtaiselle valmentajallesi ja Mieti menneisyyttä. Raakarealistisuudessaan Brinkmann tuo kuitenkin lohtua. Elämä on myös kärsimystä ja jokainen meistä kantaa kipua mukanaan. Muuttuminen on hidasta, vaativaa ja osittain myös mahdotonta. Kaikki ei ole ihmisen omissa käsissä.

Viisasta tasapainoa tulee hakea sekä lempeydestä että lujuudesta, mutta siihen palaamme ensi viikolla enemmän. 🙂