Inhimillisesti kestävä työ tuntee rajansa

Kumpi seuraavista tyypeistä on mielikuvissasi lähempänä unelmien työntekijää?

Henkilö A tulee töihin aina hyvällä fiiliksellä, jos on sieltä juuri poistunutkaan. Hänen työstään ei merkitystä puutu, eikä työaikaa tunneta, kun kunnianhimo kutsuu toteuttajaansa. A on tavoitettavissa koska tahansa, sillä työ on hänelle ennemminkin innostava elämäntapa. Lomat tarjoavat A:lle ansaittua väljyyttä hioa innovatiivisia ideoita tai tehdä sivuhommia. A:n mielestä asenne ratkaisee, eikä tunteiden saada antaa häiritä tuloksellisen työn tunnelmaa. Silloin on taottava, kun rauta on kuuma!

Henkilö B kokee työnsä yhdeksi tärkeäksi osaksi elämäänsä. Työ lohkaisee ison osan valveillaoloajasta ja arjesta, eikä ole yhdentekevää, miksi, kenen kanssa ja milloin sitä ollaan tekemässä. B:n mielestä on tärkeää antaa työlle vahvaa panosta, mutta saada myös takaisin hyötyä ja arvostusta. Vapaa-ajalla hän ei halua vain palautua työn tuottamasta kuormituksesta, vaan jättää voimiaan myös elämän muulle kivalle. Työllä on B:lle tärkeä merkitys, mutta elämänarvoista löytyy muitakin. Työllä on B:llä rajansa ja säännöllisesti se saa väistää, jotta myös muut arvot pääsevät oikeuksiinsa.

Varmaan arvaat, kumpi menee lähemmäksi unelmien työntekijää työhyvinvoinnin ja psyykkisen jaksamisen näkökulmista tarkasteltuna. Henkilö B onnistuu tavoittamaan monta tutkitusti tärkeää kohtaa. Työllä on hänelle merkitystä, eivätkä haasteetkaan, hetkellinen paine tai työn vaativuus ole huolta aiheuttavia tekijöitä, vaan jopa työn imua lisääviä seikkoja.

Työntekijänä B tunnistaa arvostaa tunteitaan ja tarpeitaan, mutta osaa tarvittaessa myös joustaa työn tai yksityiselämän niin vaatiessa. B:n kiinnostavallakin työllä on kuitenkin rajansa. Hänelle myös vapaa-ajalla, kenties perhe-elämällä, ystävyyssuhteilla tai harrastuksilla, on myös oma ajallisestikin arvostettu paikkansa arjessa.

Työhön on lupa innolla uppoutua, mutta siitä on voitava myös levollisesti irrottautua.

Monen työelämä on sekä varsin innostavaa että vaativaa. Tulevaisuuden työ ei todennäköisesti hellitä vaatimuksistaan, joten inhimillisesti kestävää työotetta on pohdittava aiempaankin tarkkanäköisemmin. Intoa ja haasteita saa ja tulee olla jatkossakin, jotta työ säilyy vetovoimaisena. Se ei saa kuitenkaan vetää ihmistä psyykkisesti vereslihalle, jolloin vapaa-ajasta ja lomista alkaa hiljalleen muodostua enemmänkin palautumisen areena, kuin muun elämän tärkeä näyttämö.

Tiukat tai stressaavat ajanjaksot eivät ole vielä hyvinvoinnin kannalta hälyttävä tekijä, mutta pitkäaikaisesti kertyvä liiallinen kuormittuminen sitä jo merkittävästi on. Moni ei tunnista tai tunnusta työssä jaksamisen rajoja tai inhimillistä kestokykyä. Niin yksilön kuin yrityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää tiedostaa myös suojaavien rajojen merkitys. Vaikka työ olisi tärkeää ja kasvussaan inspiroivaa, on jaksettava harkita ihmisen jaksamista pidemmällä aikavälillä. Moottoria voi kiihdyttää täysille vain lyhyiksi ajopätkiksi, mutta pitkäaikainen täysillä tai vailla suojaavia rajoja tapahtuva työnteko unohtaa inhimillisyyden ja karistaa kestävyyden.

Työ on monella vallannut pienin askelin yhä laajempaa tilaa arjesta ja elämästä. Sama pienin askelin etenevä ilmiö voidaan luoda myös hyvinvoinnin, myötätunnon ja inhimillisyyden voimalla. Merkitystä on sekä yhteisön että yksilön panoksella. Kunnioitetaanko ihmisten jaksamista työpaikalla? Kuullaanko herkempiä signaaleja jaksamisesta tai arvostuksen kaipuusta? Näkyykö välittäminen pienin teoin ja kysymyksin yrityksen arjessa? Osataanko tunneilmastoa johtaa ja tuoda suojaavat rajat osaksi inhimillisesti kestävää työkulttuuria?

Näitä teemoja ja kysymyksiä pohdimme Varma tulevaisuus -podcastissa kolmen eri yrittäjän kanssa. Heidän tarinoihinsa ja oivalluksiinsa peilaten tarjoutuu hieno mahdollisuus pohtia myös oman työn rajoja, kestävyyttä ja tulevaisuutta. Kuuntele ensimmäinen jakso täältä.