Etusivu » Blogi » Kunniavieraana suru

Kunniavieraana suru

30.10.2020
Maaret Kallio

Avainsanat:
,

Monen mielessä ja elämässä on tälläkin hetkellä vieraana suru.⁠

Jollekin se on ehkä vielä niin kovin raskas. ⁠

Ankarin suru täyttää jokaisen hetken, hidastaa ajan kulumisen ja pysäyttää koko maailman. Suurimpiin suruihin kuuluu myös pikimustia hetkiä, jolloin toivottomuus ja näköalattomuus tahtoo upottaa valtaansa.⁠⁠

Toisen suru on jo kevyempi kantaa. ⁠

Sen rinnalle on alkanut jo elämä tehdä taas tuloaan. Välillä surevakin nauraa, ihan koko sydämestään. Eikä mene kuin hetki, kun hymy kääntyy kyyneliin – tai toisinpäin. Koko elämä niin lähellä.⁠⁠

Jollekin suru on kaiku kauempaa. ⁠

Sellainen kaipaus, joka pyytää yhä välillä pysähtymään, mutta osaa myös jo väistää. Kaipaus, joka kertoo siitä kaikesta rakkaudesta, josta joutui luopumaan. Menetyksestä, joka jää mieleen elämään, eikä kokonaan koskaan poistukaan.

⁠⁠Lauantaina vietetään pyhäinpäivää. ⁠Se on meille suomalaisille usein päivä, jolloin muistamme edesmenneitä ja sytytämme kynttilän poismenneille rakkaille.⁠⁠Vuodet eivät ole sisaria keskenään, vaan surukin muuttuu ajan kuluessa. Ei surusta tarvitse parantua, eikä päästä tehokkaasti irti. Surulla ei ole deadlineja, vaan se tekee tehtäväänsä, kun sen antaa kulkea ja olla osa elämää. ⁠⁠

Luopuminen ja menetys on aina osa suuren rakkauden tarinaa.⁠

⁠Kovin lohdullisia ovat Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras -kappaleen sanat:⁠⁠

Itkuja varten on ihmisen silmät⁠

Vierikää kyyneleet⁠

Tuleehan tuolta se toinen päivä⁠

Kun on kepeät askeleet⁠