Harva aikuinen jakaisi netissä videota raivokohtauksestaan – miksi lapselle saa tehdä niin?

Peruuta hetkeksi muutamia vuosia tai ehkäpä vuosikymmeniä taaksepäin. Mieti, miten muistat, että sinuun suhtauduttiin, kun oikein suutuit ja kiukustuit. Miten vanhempasi tai muut läheiset aikuisesi mahtoivat reagoida, kun hermosi meni tai väsymys purkautui karmealla kiukkuilulla? ⁠⁠

Miten teillä ylipäätään mahdettiin riidellä, suuttua tai kiukutella? Mitä se opetti sinulle kiukusta, rajoista ja toisen kunnioittamisesta?⁠⁠Voi olla, että huomaat, ettei ole juuri tullut lapsena kiukuteltua. Ehkä ilmapiiri oli varovainen, eikä kiukun näyttäminen tuntunut soveliaalta. Tai ehkä vanhempien oma kiukku oli niin suurta, että lapsen oli parempi väistää. Piti kuunnella toisten kiukkua ja oma jäi ehkä vähän vieraaksi,⁠⁠Tai ehkä kiukullekin oli tilaa perheessänne. Ylikuohuavia tunteita osattiin tyynnyyttää ja sovitella. Harjoitusten ja iän myötä on tullut jo enemmän keinoja hillitä omaa käytöstä suuttuneenakin, vaikka kiukku välillä mielessä kiehuukin. ⁠⁠

Jotkut ovat kokeneet sitä, että oma kiukkuaminen, pettymyksen ilmaisu tai väsymysraivo on ollut vanhemmille tai lähiaikuiselle jopa pilkan kohde. Sille on ehkä naurettu tai jopa saatettu ärsyttää lisää, että nähdään, miten kuumakalle saadaan kunnolla räjähtämään. Ei olla maltettu ymmärtää, miten pulassa lapsi on suurena kuohuavien tunteiden kanssa.⁠⁠Toisten kiukku herättää meissä aina myös kokemuksia omasta kiukusta. Miten minuun on suhtauduttu? Miten minä siedän kuta kuinkin rauhallisena toisen kiukkua? Tempaudunko helposti mukaan vai jätänkö kokonaan huomiotta? Suutunko itse kovempaa vai alanko jopa pilkata?⁠⁠

Kuumottaviin tunteisiin molskahtanut lapsi (tai aikuinen) ei kaipaa arvostelua, vaan apua. ⁠⁠Kun tunteet käyvät kuumina, on kaikkein tärkeintä saada oppia rauhoittumisesta. Jotta toista voi rauhoittaa, on ensin rauhoitettava itseä. Siksi tämän viikon kolumnini kutsuu pohtimaan, mitä kiukkuava lapsi sinussa herättää ja miten siihen olisi viisasta pyrkiä suhtautumaan. ⁠

Mokata saa, mutta pilkata ei. Naurullekin on paikkansa, mutta oikea ajoitus on kullanarvoista. ⁠HS-kolumnini voit lukea täältä.