Kun korona hellittää meistä, osaammeko me hellittää siitä?

Edessämme on väistämättömästi paluu avarampaan arkeen. Silloin esiin nousee haaste: kun korona alkaa hellittää meistä, osaammeko me hellittää koronasta?⁠⁠

Vaikka kesä on nyt kukkeimmillaan, monen mielessä käväisee tuleva syyskauden arki. Palaammeko työpaikoille? Saako mennä konserttiin? Voinko juhlia häitä, hautajaisia ja pyöreitä isolla porukalla? ⁠⁠Entä milloin taas suhtaudumme yskään rennommin, emmekä häpeän, syyllisyyden tai vaaran virittämänä?

⁠⁠Paluu avarampaan arkeen voi herättää monenlaisia tunteita. Iloa, innostusta, helpotusta ja onnea. Yhtä lailla se voi herättää ahdistusta, pelkoa, halua vetäytyä ja pysyä poissa isommista kuvioista. Miten tulla toimeen näiden tunteiden kanssa? Miten lähteä liikkeelle ahdistus mukanaan, sitä kunnioittaen, muttei aina täysin uskoen?⁠⁠

Tätä kolumnia varten haastattelin THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekia, joka on tehnyt valtavan työn koronapandemian aikana. Hyvin selväksi haastattelussa kävi, että meillä rikkaissa maissa on jo varsin hyvä tilanne. ⁠⁠Sen sijaan globaalisti katsoen tilanne on tosi eri. Suurin osa maailman ihmisistä on vielä vaaran vyöhykkeellä, kun rokotuskattavuus on matala. Me olemme monella tapaa etuoikeutetussa asemassa tilanteessa, jossa voin kirjoittaa kolumnin, joka käsittelee avoimemman arjen mielen taitoja. ⁠⁠

On psyykkisesti hyvin raskasta varautua koko ajan pahimpaan. Maailma, elämä ja toiset ihmisevät ovat kuitenkin ennen kaikkea edelleen turvallisia ja hyviä, mitä saattaa joutua vielä moneen kertaan itselleen ja toisilleen muistuttamaan. Vaikka riski ei katoakaan kokonaan, voi sen kanssa tulla levollisemmin toimeen. Toivokin on realismia ja lähellä.⁠ Kolumnin voit lukea täältä.