Oi joulu, oi rauha

Hätäkeskuksen päivystäjällä on tavallinen virka-asu päällään, mutta tonttulakki päässään. Puhelimet soivat. Illan suussa soittajan on lapsi, joka viipyy linjoilla niin pitkään kuin mahdollista. Poliisi saapuu asuntoon, johon naapurit ovat sinipukuiset kutsuneet. Joulun rauha ei saavu tähän taloon ilman virkavaltaa.

Vankilan naiset odottavat pappia. Joulun sanoma on armollinen sillekin, jonka ihoon häpeä on kasvanut kiinni. Lämpimän keltaisten jouluvalojen keskeltä erottuvat kiireesti vilkkuvat siniset valot. Jouluaaton illallisella on koko suku, mutta tunnelma muuttuu leikaten. Toivo on täälläkin, vaikkei sitä vielä näy.

Oi joulu, oi rauha. Saavu kotiin jokaiseen.

Kirjoitin vuoden viimeisen Helsingin Sanomien kolumnini erilaisista jouluista, joita ei näy somessa tai joista ei puhuta tammikuisissa kahvipöydissä. Nekin ovat totta, nekin ovat elämää, nekin ovat joulua.

Haastattelin tätä kolumnia varten kuutta asiantuntijaa, ja opin joulusta valtavasti uutta. Vaikka kolumnini on fiktiivinen, sen jokainen tarina pohjautuu tosielämän tilanteisiin.

Lämpimin kiitokseni hätäkeskuspäivystäjä Tiina Kraft, johtava kriisityöntekijä Nina Vaahtera, ylikonstaapeli Mikko Martikainen, espoolainen paloesimies, vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja Maiju ja vankilanjohtaja Kaisa Tammi.

Pyydän sinulta muutamaa minuuttia lukeaksesi vuoden viimeisen HS-kolumnini. Se on koskettava ja hyvin avartava. Kolumnini jälkeen joulu näyttää taatusti erilaiselta, ja turhat stressit ja kiireet vaikenevat. Luin kolumnin myös äänikolumniksi, joten halutessasi voit myös kuunnella sen rauhallisesti kynttilänvalossa.

Kolumni on maksutta kaikkien luettavissa ja kuunneltavissa täältä.

Toivon joka ikiselle hyvää joulua ja ennen kaikkea toivon rauhaa. Rauhaa sydämeen, kotiin, hätään, suruun, elämään. Toivon rauhaa pikkuisille, isoille, vanhoille. Jokaiselle.