Etusivu » Blogi » Nämä yhdeksän viestiä kertovat, miltä tuntuu jäädä näkymättömäksi omalle isälle

Nämä yhdeksän viestiä kertovat, miltä tuntuu jäädä näkymättömäksi omalle isälle

Tällä viikolla juhlitaan jälleen isänpäivää. Mediassa se nousee esiin kauniina kuvina lempeistä isistä ja hyvistä hetkistä yhteisen ilon äärellä.

Tosielämän isyys on tietenkin monisävyisempi. Siksi isänpäivä voi herättää tuntoja ja muistoja myös varjojen puolelta. Syvälle iskevää ikävää isää kohtaan. Suuttumusta ja pettymystä siitä, ettei isä kantanut palaansa. Surua siitä, ettei ole koskaan todella tullut isälleen nähdyksi. Pettymystä siitä, ettei isä ole ole ollut omasta lapsestaan kiinnostunut.

DSC_7029-2.jpg

Pyysin teiltä lukijoilta kirjoituksia siitä, mitä olisitte kaivanneet isiltänne. Kirjoituksia tuli kymmeniä, joiden pohjalta tein tämän päivän tekstini. Kirjoituksia lukiessa kyyneleet pyrkivät silmiini monta kertaa, enkä siltä välttynyt tekstiä kirjoittaessanikaan.

Toivon, että jokaisella olisi aikaa käyttää tämän tekstin äärellä muutama minuutti. Sellaisellakin, jolle isyys merkitsee ennen kaikkea hyvää ja hellää. On tärkeää muistaa, miten monella tapaa ihmiset elävät, selviytyvät ja kokevat elämäänsä. Miten moninaista isyyskin on.

On hyvä muistaa, että niin kauan kun on elämää, on myös mahdollisuuksia korjata. Yhdessä isän kanssa tai erikseen omalla polullaan.

Hyvää isyyttä voi saada muualtakin kuin omalta isältään tai sen lisäksi. Hellät, viisaat, lämpimät, kiinnostuneet ja rohkaisevat miehet voivat pelata valtavan tärkeää roolia lapsen ja nuoren elämässä etenkin silloin, kun omasta isästä on vähemmän saatavilla.

Tästä kirjoitin uusimman Lujasti lempeä -tekstini, joka on luettavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilta tai blogini Facebook-sivujen kautta.