Tämän kolumnin kirjoittaminen jännitti – Somekohu voi yllättää kenet vain, ja se vaientaa monet kokonaan

Tämän päivän kolumnin julkaiseminen tuntuu minusta riskiltä, jonka ottaminen on epämukavaa. Pohdin aihetta pitkän aikaa ja kävin useita keskusteluita muiden kanssa. Vaikka aihe on valitettavan polttava, päätin siihen tarttua.⁠ Katsotaan, miten käy.⁠⁠Kolumnini käsittelee suomalaisen keskustelukulttuurin muutosta huonompaan sekä erilaisten nopeasti eskaloituvien kohujen ja leimaavien tulkintojen yleistymistä. ⁠⁠⁠

Ylen keskustelukulttuuria käsittelevän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista kokee keskustelukulttuurin huonontuneen. ⁠⁠Paikoin tapahtuva äkkiväärä tuomitseminen, yksioikoiset tulkinnat ja aiheiden nopea henkilöityminen ovat tehneet sen, että moni meistä on hiljaa tai ei uskalla osallistua yhteiseen keskusteluun. Se on vakava muutos.⁠⁠

Moni kuvaa pelkäävänsä virhettä, joka voisi äityä yleisessä keskustelussa kohtalokkaaksi, eikä korjaamiselle olisi mitään sijaa. Se kuulostaa pelottavan jyrkältä ilmapiiriltä, jossa turvallisuus loistaa poissaolollaan. ⁠⁠Vaikka monet hyvin henkilökohtaisetkin aiheet tuntuvat olevan nyt tulenarkoja, on niiden viisaalle pohtimisille etsittävä viilentävää vettä, eikä roihua lisäävää bensaa. ⁠⁠

Turvallisemman ilmapiirin ja ymmärtävän keskustelun rakentumiseen vaikuttaa jokainen meistä. ⁠⁠On tärkeää, että jaksamme tutkia itseämme: mikä herättää kovaa ärtymystä, mitä vastaan lopulta taistelen ja jaksanko kuunnella myös toista näkemystä? On äärimmäisen tärkeää, että tarkastelemme asioita ilmiötasolla: mitä meille tapahtuu, kun tilanne oikein kuumenee? ⁠⁠Kuuleeko silloin kukaan enää yhtään mitään?⁠⁠Lue siis tämän viikon kolumnini ja tule mukaan keskusteluun, jossa voisi turvallisesti pohtia myös toisistaan eriäviä näkökulmia. Keskustellaan, mutta myös kuunnellaan. ⁠⁠Ei taistella, vaan yritetään käsittää. ⁠Kolumnin voi lukea täältä.