Hyvää yötä joka ilta, kirjoitti mummini

Keistä kaikista sinä mahdat pitää huolta? Entä kuka pitää sinusta huolta? Kuinka hyvä olet pitämään itse itsestäsi huolta?

Huolenpitoa pidetään yllättävän itsestään selvänä ja jopa vähän turhuutena, vaikka moni on sen puutteessa tälläkin hetkellä. Huolenpidolla tarkoitan inhimillisten perusasioiden hyvää huolehtimista sekä itsen että muiden kohdalla. Varsin moni pitää muista huolta, muttei itse saa riittävästi huolenpitoa toisilta tai oikein salli sitä itse itselleenkään.

Hemmottelu ja huolenpito ovat eri asioita, kuten ovat huolehtiminen ja huolenpito.

Hämmästelen usein, kuinka paljon puhutaan hemmottelusta ja sen tärkeydestä, vaikka perushuolenpidossa olisi isojakin puutteita. Hemmottelu on mukavaa, muttei lainkaan välttämätöntä. Luksuspäivä voi olla ihanaa, muttei korvaa peruspuutteita huolenpidossa. Elämä ilman huolenpitoa on karua, kovaa ja kylmää – eli puhumme todella perustarpeiden täyttymisestä.

Huolenpito on sitä, että on toisen hellyyden ja välittämisen suojassa. Se on taito, jota opimme jo lapsena vanhempiemme huolenpidon myötä (tai sen ollessa puutteellista) ja jota meidän tulisi osata myös suhteessa itseemme. Moni pitää itselleen kovaa kuria, sen sijaan, että pitäisi itsestään hyvää huolta.

Tämän vuoden ensimmäinen HS-kolumnini käsittelee huolenpitoa. Se alkaa lainauksesta kirjeestä, jonka sain mummiltani 30 vuotta sitten. Löysin kirjeen vasta vuosi sitten, enkä ole vielä kertaakaan pystynyt lukemaan sitä kyyneleittä. Siinä tiivistyy huolenpidon rakkaus tavalla, jota jokaisen toivoisi kokevansa varsin arkisesti. Ja viisaus: ”Hyvää yötä joka ilta.”

Mitä ankarammin maailma raivoaa ja mitä kovempia aikoja sinä tai läheisesi käy läpi, sitä tärkeämpää huolenpito on. Perusasioita vähätellään herkästi, mutta väitän, ettei mikään ole ihmisille niin vaikeaa, kuin perusasioiden hyvä hallitseminen monenlaisissa olosuhteissa.

Kolumni on nyt luettavissa maksutta HS:n verkkosivuilta.

Pidä huolta. Siinä kaikki.