Blogi

Suomi on maailman turvallisin maa, jossa elävät Euroopan toiseksi vaarallisimmat perheet

Turvallisuus on aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka monta kolumnia, ehkä kirjankin. Se on elämässämme, mielessämme ja ihmissuhteissamme kaikkein perustavanlaatuisin tekijä, johon silti kiinnitämme huomiota ja jota ymmärrämme hämmästyttävän vähän.

Suomi on maailman turvallisin maa, mutta se ei estä monia meistä kokemasta jatkuvaa ja syvääkin turvattomuuden tunnetta. Sehän turvallisuuden tunteessa paradoksaalista onkin: siihen usein havahtuu vasta sen puuttuessa. Turvattomuuden todella tuntee, mutta turvallisuus on jotain sellaista lämmintä, perustavanlaatuista hyvää ja lujaa, että sille havahtuu vasta sen puuttuessa.

Eräs lapseni opettaja sanoi kerran vanhempainvartissa, että hänelle on kaikkein tärkeintä, että luokassa on jokaisella lapsella turvallista olla. Sanat osuivat syvälle tämänkin äidin sydämeen. Opettaja ei olisi voinut olla enempää oikeassa. Turvallisuus on edellytys kaikelle korkeammalle toiminnalle: luovuudelle, oppimiselle, yhteistyölle ja joustavuudelle. Kun turvallisuuden tunne ontuu, on vaikea orientoitua maailman tutkimiseen ja uuden oppimiseen, pyrkiä käsittämään itseä ja muita myötätuntoisesti sekä ratkaisemaan ongelmia.

Yhtä lailla psykoterapiassa lähdetään aina sitä, että asiakkaan ja terapeutin välille syntyy turvallinen ja luottamuksellinen suhde, riippumatta asiakkaan tulosyystä. Turvallisen suhteen turvin voi kääntyä kohti vaikeampia asioita ja hankalien kokemusten työstämistä. Jos turvallisuus ei löydy kaiken pohjana, on mahdotonta avata turvallisesti kipeitä kokemuksia tai rakentaa uutta.

Turvallisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempaa kuin usein ajattelemme. Sitä ei voi kontrolloida tai rakentaa suorittavien tai perfektionistisin keinoin, vaan se on syvää luottamusta ja kokemusta siitä, että asiat jotenkin järjestyvät. Se on varhain omaksuttua tuntua siitä, että toisiin voi lähtökohtaisesti luottaa ja että itse on lähtökohtaisesti tärkeä ja hyvä. Että maailmassa on aina enemmän hyvää kuin pahaa. Ja sitä, että pahankin kanssa voi tulla toimeen. Hankaluuksia saa syntyä ja olla, koska niitä osataan ja voidaan korjata. Paljon näistä taidoista opitaan jo lapsuudenperheissä, mutta onneksi paljon voidaan myös korjata ja oppia myöhemmin elämässä.

Turvallisuus on keskeisin tekijä niin vanhemmuudessa kuin parisuhteissa mutta myös luovissa ja innovatiivisissa työyhteisöissä. Jokaisella meistä on myös yhteiskunnallisesti tärkeä rooli turvallisuuden rakentajana.

Kaikesta tästä kirjoitin elokuun ensimmäisen Lujasti lempeä -tekstin. Paljon jäi vielä sanomatta, niin suuri ja tärkeä tämä aihe on. Palaan, lupaan.

Tekstin löydät luettavaksesi blogin Facebook-sivujen kautta tai Helsingin Sanomien verkkosivuilta.

Turvallista viikkoa – toinen toistemme seurassa.

***

Lämmin kiitos Sisäministeriön avulle Suomen turvallisuutta käsittelevän tiedon jakamisesta.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s