Etusivu » Blogi » Nainen istui junaan, katsoi toista lämpimästi ja sai kuulla olevansa arvostelija

Nainen istui junaan, katsoi toista lämpimästi ja sai kuulla olevansa arvostelija

DSC_5348-3

Olin jälleen eilen illalla luennoimassa isolle porukalle inhimillisistä kohtaamisista. Luennon aikana ehtii havainnoida monia kasvoja. Tavallisesti suomalaiset kuuntelijat ovat hipihiljaa ja reagoivat niukasti. Katsovat luennoitsijaa kohtaan tiiviisti ja suorasti, kasvot usein vakavina. Aina on joku, joka nyökkäilee enemmän mukana ja niitäkin, jotka istuvat aivan otsa kurtussa.

Katsovat kasvot ja sanattomat sanat ovat jännittävässä luentotilanteessa oivia alustoja tulkinnoille. Mieleeni voi herkästi nousta ajatus, että kylläpä tuo yksi katsoo tuimasti. Tai tulkinta, että onpa tuo eturiviläinen nuukahtanut – onkohan luentoni noin tylsä?

Olennaisinta onkin, että oivaltaa kyseen olevan vain omasta tulkinnasta. Ei välttämättä lainkaan toisen kokemuksesta tai ajatuksesta.

Monta kertaa olen vuosien aikana saanut mielen sisäisissä tulkinnoissani nokilleni – onneksi! Muka tuimasti katsonut tuleekin kiittämään ja sanoo, että oli valtavan koskettunut koko luennon ajan. Joku unen rajamailla nuokkunut tulee kertomaan, että nautti valtavasti, mutta valvoi koko viime yön sairaan lapsen kanssa.

Ihmissuhteissa on valtavan tärkeää kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja tulkintojaan. On aivan normaalia, että tulkintoja mielen sisällä syntyy, mutta on äärimmäisen tärkeää, ettei niiden mukaan ala toimia.

Että pyrkii jatkuvasti mietiskelemään sitä, mikä syntyy minusta ja mikä todella toisesta.

Ajatuksenlukijoita en edelleenkään ole tavannut. Siksi suosittelen myös kysymistä, puhetta ja avoimesti puhumista, Näiden ääreltä hyppää mukaan päivän HS-kolumniin ja opettele ihmissuhteiden supertaitoja!