Aikaamme leimaa kiinnostavuuden paine, ja siinä piilee vaara – Rohkeus on eri asia kuin rajaton avoimuus

Pysähdyn tänään HS-kolumnissani aiheeseen, joka somen käyttäjää mitä todennäköisemmin puhuttelee. Moni käyttää viikostaan lukemattomia tunteja somessa sekä seuraajana että sisältöä tuottavana.⁠⁠Mutta kuinka usein pysähdyt pohtimaan siellä eläviä ilmiöitä ja niiden vaikutusta omaan mieleesi ja hyvinvointiisi?⁠⁠

Ihmisen kehittyminen tapahtuu usein heiluriliikkeen avulla. Siinä missä ennen ollaan oltu liiankin tiukassa puhumisen ja avoimuuden kulttuurissa, haetaan nyt monella tapaa äärilaitaa toisesta päästä. Avoimuudesta on tullut jopa paineikas kilpailu, jossa kaikki pitäisi uskaltaa jakaa. ⁠⁠

Tulisiko avoimuudellakin kuitenkin olla rajansa?⁠⁠

Siinä missä on edelleen tärkeää tehdä työtä avoimuuden eteen, on myös kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kaikkea tarvitse eikä tulekaan jakaa, etenkään kaikkien kanssa. Intiimiys ja henkilökohtaisuus vaativat luottamusta, jota ei kannata jakaa ihan kaikille.⁠⁠

Rajat voivat rajoittaa, mutta rajat ovat voimakkaasti myös suoja ihmiselle. Siksi on maltettava kuunnella myös omaa sisintä, eikä liiaksi kulkea ulkoisen paineen tai kiinnostavuuden perässä.⁠⁠

Tämän viikon kolumnini käsittelee avoimuuden painetta ja kiinnostavuuden kiihkeässä tahdissa juoksemista. Haastattelin tekstiäni varten sosiaalipsykologi, sometohtori Suvi Uskia. Hänen kanssa keskusteleminen on monella tapaa hyvin kiehtovaa. ⁠⁠Keskusteluissamme nousi esille etenkin kaksi tärkeää asiaa:⁠ Miltä sinusta tuntuu, kun käytät somea? Mitä tunteita se sinussa herättää ja aktivoi?⁠ Ja toisaalta: mistä kaikesta olisi myös hyvä olla poissa ja jakamatta? Kuinka tärkeää olisi ensisijaisesti kuulla sisimmän herkkää ääntä, eikä kauempaa seuraavan yleisön kohinaa?⁠⁠

Varoitus: tämä kolumnini voi herättää tunteita puolesta ja vastaan. Pysähdy hetkeksi miettimään miksi? Mihin aihe mahdollisesti osuu ja mitä se voisi juuri sinussa palvella? Lue HS-kolumnini täältä.