Etusivu » Blogi » Kun elämä kohtelee kaltoin, älä yritä vain selviytyä – Toipumisen elinehto on surulle suostuminen

Kun elämä kohtelee kaltoin, älä yritä vain selviytyä – Toipumisen elinehto on surulle suostuminen

DSC_0230-3

Tiesitkö, että suurin osa meistä kokee elämänsä aikana jotain hyvin järkyttävää ja vaikeaa? Tapahtumia, jotka ovat potentiaalisesti traumatisoivia.

Kammottavuudestaan huolimatta kärsimykset, surut, menetykset ja kohtuuttomaltakin tuntuvat tapahtumat kuuluvat ihmiselämään.

Mutta tiesitkö ennen kaikkea sitä, että tilastollisesti todennäköisintä on toipuminen? 

Se, että toivumme kokemastamme pahasta? Että ajan kuluun suurin osa pystyy jatkamaan riittävän hyvää elämää hyvinkin vaikeiden kokemusten jälkeen? Että kun suru saa tehdä tehtävänsä, elämä tarraa jälleen kiinni ja menetyksestä tulee osa historiaa ja elämää, muttei enää koko elämä.

Tieto toipumisen taipumuksesta on äärimmäisen lohdullinen ja vahva.

Toipuminen on kuitenkin eri asia kuin selviytyminen. Se vaatii kasvokkaisuutta kärsimyksen kanssa ja taitoa taipua surulle. Siksi ei pidä pyrkiä selviytymään liian nopeasti, liian kovasti ja liian uljaasti.

Vaaranmerkit ovat aina suuremmat, jos surulle ei jää riittävästi tilaa ja aikaa.

Näistä suurista asioista kirjoitin tämän vuoden viimeisen tekstini. Tämä teksti on minulle monella tapaa tärkeä. Se on aivan psykoterapeutin perustyöni äärellä: siinä, miten pyrin vastaanotolla tukemaan toipumista monenlaisista äärimmäisenkin vaikeista kokemuksista. Se on tärkeä myös henkilökohtaisesti omien surujen äärellä ja läheisten murheita myötäeläessä.

Teksti on luettavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Voit myös seurata blogiani sen Facebook-sivujen kautta.