#Olisinpatiennyt että nauru voi olla myös kätkö kyyneleille
#olisinpatiennyt, että toisia kohti voi kurottautua myös hankalassa, ei vain ilossa ja valossa.
#olisinpatiennyt, että toisia kohti voi kurottautua myös hankalassa, ei vain ilossa ja valossa.
Pyydän luennoillani usein ihmisiä pohtimaan hetken ajan hiljaa suurta kysymystä: Mitä sinulle on hyvä elämä?
Kysymys ei kuitenkaan ole lainkaan niin helppo, kuin miltä se ensituntumalta vaikuttaa.
Tärkeät ja suuret asiat saapuvat aina kokonaispaketteina, joihin kuuluu myönteisten puolien lisäksi väistämättä kielteisiäkin.
Olipa kerran ihan tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti.
Äitienpäivän lähestyessä monen mieleen nousevat muistot sellaisestakin äitiydestä, joka ei mainosten ja somen maailmassa saa sijaa. Äidin ikävä ei jätä, vaikka rakkaus olisi rikkovaakin.
Isovanhempien rakkaus voi olla sellainen turvan takaportti, joka ottaa vastaan silloinkin, kun omien vanhempien ymmärrys tai voimat ehtyvät.
Hädän hetkellä ihmistä voi parhaiten rauhoittaa vain toinen ihminen.
Liika yksilöllisyyden palvominen on myös yksilön haitta.
On tärkeämpää pohtia, millainen on kuin millaiseksi pitäisi tulla.
Tämäkin tarina alkoi siitä, mistä moni muukin rakkaustarina: hullusta ihastumisesta ja kuplivasta onnesta.